Retropelitapahtumat ovat viime vuosina muuttuneet pienistä nörttitapaamisista täysimittaisiksi messuiksi, joissa liikkuu kymmeniä tuhansia euroja edestä NES-kasetteja, Mega Drive -konsoleita ja harvinaisia Suomi-julkaisuja. Jos keräilyharrastus on vasta alkamassa tai vanhat pelit ovat löytäneet tien takaisin olohuoneeseen, tapahtumat ovat nopein tapa oppia hintatasoja, tavata muita keräilijöitä ja löytää tuotteita, joita ei verkkokaupoista enää saa.
Miksi retropelitapahtumissa kannattaa käydä
Nettihuutokaupat ja Facebookin kirpputoriryhmät ovat täynnä epämääräisiä kuvauksia ja ylihinnoiteltuja ”harvinaisuuksia”. Tapahtumassa peliä pääsee tutkimaan käsin ennen ostopäätöstä – kasetin piirilevyn, konsolin sarjanumeron ja kotelon painojäljen näkee heti.
Tämä on erityisen tärkeää PAL-alueen suomijulkaisuissa, joissa painoserien ja kielivalikoiman erot vaikuttavat suoraan jälleenmyyntiarvoon. Kokenut kerääjä tunnistaa Amiga-kasetin uusintapainoksen alkuperäisestä muutamassa sekunnissa pelkästä kotelon painojäljestä, mutta aloittelijalle sama ero voi jäädä huomaamatta verkkokuvasta.
Suomen tärkeimmät retropelitapahtumat
Assembly on edelleen Suomen suurin pelialan tapahtuma, ja vaikka sen painopiste on nykypelaamisessa ja e-urheilussa, retro-osasto on kasvanut vuosi vuodelta. Tampereella ja Helsingissä järjestetään lisäksi pienempiä, nimenomaan retropeleihin ja keräilyyn keskittyviä tapaamisia, joissa myyjinä toimivat usein samat harrastajat, jotka pyörittävät myös omia verkkokauppojaan.
Näiden rinnalla kannattaa seurata alueellisia pelitapahtumia Oulussa, Jyväskylässä ja Turussa – ne ovat usein pienempiä, mutta hinnat pysyvät maltillisempina kuin pääkaupunkiseudulla. Suomen pelimuseo Tampereella järjestää ajoittain teemapäiviä, joissa pääsee kokeilemaan 1980- ja 1990-lukujen konsoleita ilman ostopakkoa – hyvä tapa tutustua laitteisiin ennen kuin sijoittaa omaan kokoelmaan. Kattavan listan ajankohtaisista tapahtumista löytää pelitapahtumista Suomessa kertovasta artikkelista.
Mitä tapahtumista löytyy – ja mitä ei
Retropelitapahtumien pöydiltä löytyy tyypillisesti NES- ja Super Nintendo -kasetteja, Mega Drive -pelejä, PlayStation 1 -klassikoita muovikoteloineen sekä käsikonsoleita kuten Game Boy ja Game Gear. Hintahaitari on leveä: tavallinen PAL-alueen PS1-peli irtokasettina liikkuu 5–15 eurossa, kun taas alkuperäispakkauksessa oleva suomijulkaisu tai harvinainen rajoitettu painos voi maksaa 100–400 euroa kunnosta riippuen.
Muutama asia jää tapahtumista systemaattisesti pois. Lautapelit kuuluvat lelukauppojen valikoimaan, eivät pelikauppojen retro-osastoille, vaikka joskus samassa hallissa saattaa olla erillinen lautapelimyyjä. Samoin varsinaiset pelitietokoneet ja niiden komponentit ovat tietokonekauppojen aluetta – retrotapahtumassa myydään lähinnä valmiita konsoleita ja pelejä, ei emolevyjä tai näytönohjaimia.
Yleisimmät virheet ensikertalaiselle
Kolme virhettä toistuu tapahtumasta toiseen. Ensimmäinen on hintavertailun laiminlyönti: sama Chrono Trigger -kasetti voi maksaa yhdellä pöydällä 60 euroa ja toisella 140 euroa samassa hallissa. Kokenut kerääjä kiertää koko myyntialueen läpi ennen kuin avaa lompakkonsa.
Toinen virhe on konsolin toimivuuden testaamatta jättäminen. Moni myyjä sallii mielellään pikatestin, ja jos konsolissa on mukana testauspiste, sitä kannattaa käyttää – erityisesti kasettipohjaisissa laitteissa, joissa piirikorttiliittimien hapettuminen on yleisin vika. Perusteellisempi tarkistuslista löytyy artikkelista käytetyn konsolin tarkistuksesta ennen ostoa.
Kolmas virhe on kunnon yliarviointi. ”Pelikuntoinen” ei tarkoita samaa kuin ”keräilykuntoinen” – naarmuinen levy tai haalistunut kotelo laskee jälleenmyyntiarvoa merkittävästi, vaikka peli itsessään toimisi moitteetta.
Myytti: vanha peli on aina arvokas
Yleinen väärinkäsitys on, että ikä yksin tekee pelistä arvokkaan. Todellisuudessa suurin osa 1990-luvun massatuotannosta – esimerkiksi tavalliset urheilupelit tai lisenssipohjaiset toimintapelit – on edelleen halpoja juuri siksi, että niitä painettiin valtavia määriä. Arvon määrää harvinaisuus, kysyntä ja kunto yhdessä, ei pelkkä vuosiluku.
Esimerkiksi Nintendon Mother-sarjan tai Segan Panzer Dragoon Sagan kaltaiset nimikkeet ovat kalliita, koska niitä painettiin vähän ja kysyntä on kasvanut jälkikäteen – ei siksi, että ne olisivat 25 vuotta vanhoja. Tarkempi läpikäynti arvonmuodostuksesta löytyy PlayStation 1 -klassikkojen keräämistä käsittelevästä artikkelista.
Kotimainen pelihistoria näkyy tapahtumissa
Suomalainen pelialan menestys näkyy myös retrotapahtumissa, vaikkei aina ilmeisimmällä tavalla. Remedy Entertainmentin Max Payne (2001) on PC-versiona edelleen halpa, mutta konsolijulkaisut ja erikoispainokset kiinnostavat kerääjiä yhä enemmän. Housemarquen ja Bugbearin varhaisemmat julkaisut, samoin kuin 1990-luvun suomalaiset PC-pelit, ovat harvinaisia juuri pienten painosmäärien takia.
Pimeä syyskausi lisää tapahtumien suosiota selvästi – loka-marraskuussa hallit täyttyvät nopeammin kuin kesällä, kun pelaaminen ylipäätään vetää enemmän väkeä sisätiloihin.
UKK
Tarvitseeko retropelitapahtumaan varata käteistä?
Suurin osa myyjistä hyväksyy korttimaksun, mutta pienemmissä tapahtumissa ja yksityismyyjien pöydissä käteinen on edelleen yleisin maksutapa. Muutaman kympin käteisvaraa kannattaa pitää mukana, jotta neuvottelu ei kaadu maksutavan puutteeseen.
Voiko tapahtumassa myydä omia pelejä pois kokoelmasta?
Kyllä, useimmissa tapahtumissa on joko oma myyntipöytäalue tai mahdollisuus varata pöytä etukäteen. Kannattaa tarkistaa järjestäjän ehdot etukäteen, sillä osa tapahtumista perii pöytämaksun tai edellyttää ennakkoilmoittautumista.
Sopiiko retropelitapahtuma lapsille?
Monissa tapahtumissa on kokeilupisteitä vanhoilla konsoleilla, mikä tekee niistä toimivan perhepäivän. PEGI-ikärajat kannattaa silti tarkistaa myytävistä peleistä, sillä osa 1990-luvun nimikkeistä sisältää nykymittapuulla yllättävän rajua sisältöä.
Yhteenveto
Retropelitapahtumat ovat paras paikka oppia keräilyn perusteet käytännössä – hintatason, kunnon arvioinnin ja harvinaisuuksien tunnistamisen oppii nopeammin kymmenen myyntipöydän kierrolla kuin kuukauden selailulla verkkokaupoissa. Kannattaa liikkua ajoissa, kiertää koko halli ennen ostoja ja pitää mielessä, ettei vanha peli automaattisesti tarkoita arvokasta peliä.