Lautapelien lisäosat houkuttelevat erityisesti silloin, kun hyllyn suosikkipeliä on pelattu kymmeniä kertoja ja aloituksesta on tullut rutiinia. Tässä artikkelissa käydään läpi, milloin lautapelien lisäosat ja laajennukset kannattavat, milloin raha kannattaa käyttää kokonaan uuteen peliin ja miten välttää hyllyyn pölyttymään jäävät laatikot. Kirjoitus on tarkoitettu pelaajalle, joka pohtii seuraavaa ostosta, ja lahjan ostajalle, joka ei tiedä, kelpaako laajennus vai pitäisikö ostaa jotain aivan muuta.
Mitä lisäosa oikeastaan tuo peliin
Lisäosia on karkeasti kolmenlaisia. Sisältölaajennus tuo lisää samaa: uusia kortteja, laattoja tai skenaarioita. Mekaniikkalaajennus muuttaa pelin sääntöjä, ja sen myötä pelistä voi tulla jopa erilainen kokemus. Pelaajamäärälaajennus nostaa pelaajien enimmäismäärää, tavallisesti neljästä viiteen tai kuuteen.
Hyvä esimerkki on Catan. Kaupungit ja ritarit lisää peliin kehityspolkuja ja barbaarien hyökkäyksiä, jolloin pelin kesto kasvaa usein puolellatoista tunnilla. Merenkävijät taas laajentaa karttaa merelle ja tuo saaria tutkittavaksi. Molemmat ovat saman pelin laajennuksia, mutta niitä ostetaan aivan eri syistä.
Kokenut pelaaja miettii ensin, mikä nykyisessä pelissä tökkii. Jos peli tuntuu toistavan itseään, sisältölaajennus auttaa. Jos koko porukka osaa optimaalisen strategian ulkoa, kannattaa harkita mekaniikkalaajennusta. Jos taas pelikerroissa on vakiona viisi henkeä, ratkaisu on pelaajamäärälaajennus, ja muut vaihtoehdot ovat silloin toissijaisia.
Lautapelien lisäosat ja hinta – milloin raha kannattaa
Pienet korttilaajennukset maksavat Suomessa tyypillisesti 15-25 €, keskikokoiset laatikot 25-45 € ja isot ”big box” -laajennukset 50-90 €. Uusi peruspeli maksaa usein 35-60 €. Hintaero ei siis välttämättä ole suuri, ja siksi ostopäätös kannattaa tehdä pelikertojen perusteella.
Yksinkertainen laskutoimitus auttaa. Jos peruspeliä on pelattu yli 20 kertaa ja se tulee pöytään edelleen kerran kuussa, 30 euron laajennus maksaa itsensä takaisin nopeasti. Jos peli on käynyt pöydällä viimeisen puolen vuoden aikana kerran, laajennus ei herätä sitä henkiin. Uusi peli tekee sen todennäköisemmin.
Poikkeuksena ovat elävät korttipelit (Living Card Game), kuten Arkham Horror: The Card Game ja Marvel Champions. Niissä peruslaatikko on käytännössä vasta johdanto, ja suurin osa pelattavasta sisällöstä tulee lisäosista. Tällaisen pelin hankkiva sitoutuu pidempiaikaiseen kuluun, joka nousee helposti 200-400 euroon muutamassa vuodessa. Asia kannattaa tietää etukäteen eikä vasta kassalla.
Myytti: lisäosa tekee pelistä aina paremman
Väite on sitkeä, mutta paikkansapitämätön. Moni suosittu peli on suunniteltu tiukaksi kokonaisuudeksi, ja lisäsäännöt voivat rikkoa sen tasapainon. Carcassonnen kohdalla kokeneet pelaajat varoittavat usein siitä, että kun peliin lisätään kolme tai neljä laajennusta, laattapino kasvaa niin suureksi, että peli venyy ja yksittäisen siirron merkitys hämärtyy.
Kokenut pelaaja lisää laajennuksen yksi kerrallaan ja pelaa sillä vähintään 3-5 kertaa ennen seuraavaa. Näin selviää, mikä lisäys oikeasti parantaa peliä ja mikä vain hidastaa sitä. Moni palaa lopulta peruspeliin ja yhteen suosikkilaajennukseen. Se on täysin järkevä lopputulos.
Uusille pelaajille laajennus on lähes aina huono ajatus. Jos pöytään istuu ensikertalainen, peruspeli opetetaan ensin ilman lisäsääntöjä. Muuten ensimmäinen ilta kuluu sääntökirjan selaamiseen.
Yleisimmät virheet laajennuksia ostettaessa
Ensimmäinen virhe on kieliversion ja painoksen ohittaminen. Suomenkielinen laajennus ei välttämättä vastaa englanninkielistä peruspeliä korttien kooltaan, värisävyiltään tai kääntöpuoliltaan, ja sekalaiset kortit erottuvat pakassa. Myös peruspelin uusi painos voi muuttaa komponenttien kokoa niin, ettei vanha laajennus enää sovi yhteen. Ennen ostoa kannattaa tarkistaa laatikon kyljestä sekä kieli että painos.
Toinen yleinen virhe on laajennuksen ostaminen lahjaksi tietämättä, mitä peruspeliä saajalla on. Ticket to Riden karttalaajennus ei toimi ilman oikeaa peruspeliä, sillä osa vaatii Ticket to Ride -pelin ja osa Euroopan version junat. Lahjan ostaja voi välttää ongelman kysymällä pelin tarkan nimen tai tarkistamalla hyllyn salaa.
Kolmas virhe on kaikkien laajennusten ostaminen kerralla alennusmyynnistä. Black Friday -tarjoukset ja joulukuun alennukset houkuttelevat ostamaan koko sarjan, mutta pelaamattomat laatikot ovat hukkaan heitettyä rahaa ja hyllytilaa. Käytettyjen laajennusten jälleenmyyntiarvo jää yleensä 40-60 prosenttiin ostohinnasta.
Näin arvioit laajennuksen ennen ostoa
Ammattilainen käy ostopäätöksen läpi lyhyellä tarkistuslistalla:
1. Kuinka monta kertaa peruspeliä on pelattu, ja tuleeko se yhä pöytään?
2. Mikä nykyisessä pelissä kaipaa muutosta: vaihtelu, syvyys vai pelaajamäärä?
3. Sopiiko laajennus kieleltään ja painokseltaan omaan peruspeliin?
4. Mahtuuko laajennuksen sisältö alkuperäiseen laatikkoon, vai tarvitaanko uusi säilytysratkaisu?
5. Onko laajennuksesta saatavilla pelivideoita tai sääntöjä, joiden avulla sen voi tutustua etukäteen?
Viimeinen kohta jää usein huomiotta. Useimpien suosittujen pelien laajennusten säännöt löytyvät julkaisijan sivuilta PDF-muodossa, ja kymmenen minuutin lukeminen kertoo yllättävän paljon. Monella paikallisella pelikahvilalla Helsingissä, Tampereella ja Turussa on myös laajennuksia pelikirjastossaan, jolloin niitä voi kokeilla ennen ostoa.
Mistä lautapelien laajennuksia kannattaa etsiä
Lautapelit ja niiden laajennukset kuuluvat pääosin lelukauppoihin ja lautapeleihin erikoistuneisiin liikkeisiin. Monet videopelikaupat myyvät niitä kuitenkin sivutuotteena, erityisesti suosituimpia strategiapelejä ja perhepelejä. Valikoimaa voi selata esimerkiksi strategiapelien osastolta, jossa raskaampien pelien rinnalla on usein tarjolla myös niiden lisäsisältöä.
Erikoisliikkeen etu on asiantuntemus. Myyjä tietää yleensä, mikä painos on hyllyssä ja sopiiko se asiakkaan peruspeliin. Lisäksi harvinaisempia laajennuksia voi tilata. Suurten ketjujen valikoima rajoittuu useimmiten myydyimpien pelien ensimmäiseen tai toiseen laajennukseen.
Pimeä kausi lokakuusta maaliskuuhun on Suomessa lautapelien sesonkia, ja suosituimmat laajennukset voivat loppua varastosta joulun alla. Jos lahjaksi on tulossa tietty laajennus, se kannattaa ostaa marraskuun puoliväliin mennessä. Pelaajia voi myös tavata Helsingin Messukeskuksessa kesäisin järjestettävässä Ropeconissa, jossa uusia laajennuksia esitellään ja niitä voi kokeilla paikan päällä.
Laajennus perheen peliin
Lapsiperheissä laajennukset toimivat hieman eri tavalla. Lasten kanssa pelattava peli kuluu nopeasti, ja yksinkertainen sisältölaajennus voi pidentää sen ikää vuodella tai kahdella. Esimerkiksi Carcassonnen kevyimmät pienlaajennukset tai Dixitin uudet korttipakat (noin 20-25 €) lisäävät vaihtelua ilman uusia sääntöjä.
Mekaniikkalaajennukset kannattaa jättää siihen asti, kun nuorin pelaaja hallitsee peruspelin sujuvasti. Säännöiltään raskas lisäosa tekee perhepelistä helposti aikuisten pelin, jota lapset seuraavat sivusta. Perheen yhteiseen peliin sopivia vaihtoehtoja löytyy lapsiperheen yhteispelaamisen ideoista.
UKK
Tarvitaanko lautapelin laajennusta varten aina peruspeli?
Lähes aina. Useimmat laajennukset vaativat peruspelin komponentit. Poikkeuksena ovat itsenäiset laajennukset (standalone), joita voi pelata yksinään tai yhdistää alkuperäiseen peliin. Laatikon kyljessä on tavallisesti maininta ”vaatii peruspelin”.
Voiko suomenkielisen laajennuksen yhdistää englanninkieliseen peruspeliin?
Usein voi, jos pelissä on vähän tekstiä, kuten laattapeleissä. Korttipohjaisissa peleissä erikieliset kortit sotkevat pakan ja voivat poiketa kooltaan tai väritykseltään. Varmin ratkaisu on pitää kieli ja painos samana.
Kannattaako ostaa laajennus vai uusi peli?
Laajennus kannattaa, jos peruspeli tulee yhä säännöllisesti pöytään ja siinä on jokin selvä puute. Jos peli on jäänyt hyllyyn, uusi peli tuo samalla rahalla enemmän iloa.
Viimeinen vinkki ennen ostoa
Lautapelien lisäosat kannattavat silloin, kun ne korjaavat selkeän ongelman pelissä, jota todella pelataan. Paras laajennus on usein vain yksi, joka sopii oman porukan pelityyliin, eikä koko sarja. Seuraavalla kerralla, kun laajennuslaatikko houkuttelee kaupan hyllyllä, kannattaa kysyä itseltään, montako kertaa peruspeli oli pöydällä viime kuussa. Vastaus kertoo yleensä enemmän kuin mikään arvostelu.