Retropelin aitous kannattaa tarkistaa ennen ostoa, jos maksat NES-, Super Nintendo- tai Game Boy -pelistä kymmeniä tai satoja euroja. Retropelien aitouden tunnistaminen on keräilijälle tärkein yksittäinen taito, koska markkinoilla liikkuu valtava määrä kopioita, uudelleenpainettuja kansia ja täysin kiinalaisia jäljitelmiä. Tästä oppaasta saat käytännön tarkistuslistan, jolla erotat aidon kasetin tai levyn väärennöksestä jo kirpputorilla tai pelikaupan tiskillä.
Jäljitelmiä on eniten haluttujen nimikkeiden kohdalla. Pokémon Emerald, Pokémon Crystal, EarthBound, Chrono Trigger ja Zelda-sarjan kasettipelit ovat suosituimpia kopioitavia. Aidon Pokémon Emeraldin hinta on usein 60-150 €, kun kopion saa verkosta 10-20 eurolla. Tällaisen hintaeron takia huijauksia tehdään.
Miksi kopiot ovat yleistyneet
Retropelien hinnat nousivat selvästi 2010-luvun puolivälin jälkeen, ja samalla valmistus halpeni. Nykyään ROM-tiedoston, flash-muistipiirin ja tulostetun tarran voi koota uskottavan näköiseksi kasetiksi muutamalla eurolla. Osa niistä myydään rehellisesti reproina eli uudelleenvalmisteina. Kun sama kasetti myydään toisen tai kolmannen kerran, alkuperä on usein jo unohtunut.
Kaikki kopiot eivät ole huijausta. Fanikäännökset ja Euroopassa julkaisematta jääneet pelit ovat oma lajinsa. Ongelma alkaa siitä, kun reproa myydään alkuperäisenä.
Retropelien aitouden tunnistaminen kasettipeleissä
Kokenut keräilijä katsoo ensin tarraa. Aidossa Nintendon kasetissa tarra on terävä, värit ovat tasaiset ja pinta on yleensä matta tai puolimatta. Kopioiden tarrat ovat usein liian kiiltäviä, väreiltään ylikylläisiä tai hieman sumeita, koska ne on skannattu ja tulostettu uudelleen. Tarran reunat kannattaa myös katsoa: jos tarra on vino tai liian pieni syvennykseensä nähden, kyse on harvoin tehtaan työstä.
Seuraavaksi kannattaa katsoa kuoren muovia. Aidoissa Game Boy- ja Game Boy Advance -kaseteissa takana on kohokuvioitu Nintendo-logo ja usein leimattu numerosarja. Kopioissa logo voi puuttua kokonaan, tai se on epätarkka ja liian matala. Myös muovin väri paljastaa. Esimerkiksi Pokémon-pelien läpikuultavissa kuorissa väärennöksen sävy poikkeaa usein alkuperäisestä.
Varmin tapa on avata kasetti. NES- ja SNES-kasetit aukeavat 3,8 mm:n Gamebit-ruuvimeisselillä, jollaisen saa 5-10 eurolla. Game Boy -kasetteihin tarvitaan oma kärkensä. Aidon piirilevyn pinnalla lukee Nintendo ja valmistusvuosi, ja piireissä on selkeät merkinnät. Kopion levyllä on tyypillisesti yksi musta epoksipisara eli ”blob”, tai siinä on uudelleenkirjoitettava flash-piiri ilman Nintendon merkintöjä.
Pelkkä epoksipisara ei kuitenkaan todista väärennöstä joka kerta. Yksittäisissä alkuperäisissä julkaisuissa on käytetty kustannussyistä tavallisesta poikkeavia piiriratkaisuja. Ratkaisevaa on kokonaisuus: levyn merkinnät, juotosten laatu, tarra ja kuori yhdessä.
PlayStation 1 ja muut levypelit
PS1-pelien aitous ratkeaa yleensä levyn alapinnasta. Alkuperäisissä PlayStation-levyissä datapuoli on musta tai hyvin tumma. Poltetussa CD-R-levyssä pinta on hopeinen, vihertävä tai sinertävä. Osa kopioista valmistetaan mustaksi värjätyille aihioille, joten pelkkä väri ei riitä.
Levyn sisärenkaasta kannattaa siksi tarkistaa myös tuotekoodi, esimerkiksi SCES-alkuinen koodi PAL-julkaisuissa, sekä vertaamalla se kannessa olevaan koodiin. Kansipaperin painojälki kertoo myös paljon. Jos teksti on pikselöitynyt tai värit ovat haalistuneet tasaisesti, kansi on todennäköisesti tulostettu kotitulostimella. Vertailua varten kannattaa pitää puhelimessa kuvia varmasti aidoista kappaleista.
Suomalaisen keräilijän erityispiirteet
Pohjoismaille julkaistuissa Nintendon peleissä on tyypillisesti SCN-aluemerkintä, ja paketeissa näkyy usein Bergsalan eli pohjoismaisen maahantuojan tietoja. Näistä on apua, sillä harva väärentäjä näkee vaivaa pienen markkina-alueen yksityiskohtien kopioimiseen. Suomen julkaisu suomenkielisine ohjekirjoineen on keräilijälle arvokkaampi ja samalla vaikeampi väärentää.
Huomioi myös, että alkuperäinen Pohjoismaiden NES-julkaisu on PAL-B-versio. Jos ruotsalaisella kirpputorilla myydään ”Suomen julkaisuna” kasettia, jossa on USA-version tarra, jotain on pielessä. Lisätietoa alueversioista ja keräilyn perusteista löytyy artikkelista retropelit ja niiden keräily.
Myytti: muovitettu peli on aina aito
Tämä väärinkäsitys tulee keräilijöille kalliiksi. Pakkausten uudelleenmuovittaminen on yksinkertaista, ja kutistemuovikoneen saa alle sadalla eurolla. Tehtaan muovituksessa on tietynlaiset saumat. NES- ja SNES-aikakaudella saumat olivat usein ns. Y-sauma tai H-sauma julkaisualueesta riippuen. Kotona tehty muovitus on tyypillisesti liian löysä, ja sen saumat ovat sulaneen näköiset.
Toinen yleinen myytti on, että toimiva peli olisi aito. Repro toimii usein moitteetta, joskus jopa paremmin kuin 30 vuotta vanha alkuperäinen. Toimivuus kertoo vain, että piirilevyllä on peli.
Yleisimmät virheet kopioiden välttämisessä
Ensimmäinen virhe on ostaa pelkkien kuvien perusteella. Myyjän valitsemat kuvat näyttävät tarran edestä ja hyvässä valossa, eikä niistä näe takapuolen leimoja tai muovin laatua. Pyydä aina kuva kasetin takaa ja, jos mahdollista, avatusta piirilevystä.
Toinen virhe on liian hyvän tarjouksen houkutus. Jos Pokémon Crystal maksaa 15 € ja keräilyhinnat ovat 80-150 €, selitys on harvoin kuolinpesän tietämätön myyjä.
Kolmas virhe on unohtaa pariston tarkistus. Esimerkiksi Pokémon Gold-, Silver- ja Crystal-peleissä tallennus perustuu kasetin nappiparistoon. Kopioissa paristoa ei usein ole, ja tallennus hoidetaan flash-muistilla. Uusi paristo voi tosin olla myös aidon kasetin huolto, joten kysy siitä myyjältä.
Tiivistettynä ostotilanteessa kannattaa tehdä nämä tarkistukset:
– tarran terävyys, kiilto ja istuvuus
– takapuolen kohokuviot ja leimatut koodit
– piirilevyn Nintendo-merkinnät ja piirien tyyppi
– aluekoodin ja kansipaperin vastaavuus
– hinta suhteessa kyseisen nimikkeen tavalliseen hintatasoon
Mistä aitoja retropelejä kannattaa etsiä
Retroon erikoistuneessa liikkeessä myyjä on yleensä avannut kalleimmat kasetit itse ja pystyy kertomaan alkuperästä. Helsingissä, Tampereella ja Turussa tällaisia liikkeitä on useampia. Pohjois-Suomessa harvempia, joten siellä keräilijät käyvät enemmän kaupan verkkokanavien ja keräilijäryhmien kautta. Muista, että myyjällä on vastuu tuotteen kuvauksesta. Jos alkuperäisenä myyty peli osoittautuu kopioksi, sinulla on kuluttajana oikeus reklamoida.
Keräilijätapaamisissa pääset vertaamaan kasetteja vierekkäin. Aidon ja kopion eron oppii nopeimmin pitämällä niitä käsissä samaan aikaan. Tapahtumista on koottu tietoa artikkeliin retropelitapahtumat ja keräilijöiden kokoontumiset. Suomen pelimuseo Tampereella näyttää myös hyvin, miltä alkuperäiset pakkaukset ja painojälki aikanaan näyttivät.
Retroon keskittyvät pelikaupat myyvät usein myös lautapelejä ja pelitietokoneiden osia. Jos etsit niitä, ne löytyvät pääasiassa lelu- ja tietokonekaupoista. Käytettyjen pelien yleiseen kuntoarvioon löydät lisää vinkkejä artikkelista käytettyjen pelien ostaminen.
UKK
Onko reprokasetin omistaminen laitonta?
Yksityishenkilölle kopion omistaminen ei Suomessa tyypillisesti aiheuta ongelmia, mutta tekijänoikeudella suojatun pelin kopioiden kaupallinen myynti on eri asia. Keräilyn kannalta suurempi ongelma on, ettei reprolla ole jälleenmyyntiarvoa alkuperäisenä.
Voiko Game Boy -kasetin aitouden tarkistaa avaamatta sitä?
Osittain. Tarran laatu, takapuolen kohokuviointi, leimattu numerosarja ja muovin sävy kertovat paljon. Varma tulos saadaan kuitenkin vasta tarkastamalla piirilevy.
Kannattaako repro ostaa tietoisesti?
Se voi olla järkevä valinta, jos haluat pelata harvinaista peliä, jonka alkuperäinen maksaa satoja euroja. Varmista vain, että se on merkitty reproksi, ettei sitä myöhemmin myydä vahingossa aitona.
Viimeinen vinkki ennen ostoa
Kalliimmissa ostoissa luottamuksen kannattaa perustua todisteisiin. Pyydä kuvat kasetin takapuolesta ja piirilevystä, vertaa aluekoodeja ja suhteuta hinta keräilymarkkinoiden tasoon. Jos myyjä ei suostu näyttämään kasetin sisältä, jätä kauppa väliin. Kun olet avannut ensimmäiset 10-20 kasettia itse, erotat useimmat väärennökset jo tarrasta.